Fender Precision vm.1973

Asiat tapahtuu näköjään nopeasti, kun on tapahtuakseen. Ei pitänyt, mutta kävipä vaan.

En ole koskaan ollut kovin vintagesoittimiin kallellani. Ne ovat toki upeita soittimia ajan tuomine patinoitumisineen, mutta en ole koskaan uskonut niiden olevan niin ratkaisevasti parempia soittimina, että olisin omakseni sellaista himoinnut. Jokin sai kuitenkin sisimpääni liikettä aikaan, kun entinen opettajani Ape Anttila ilmoitteli netissä myyvänsä hänelle vaihdossa tullutta Fender Precision -yksilöä. Hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen ja pienen tinkimisen ja historian selvittelyn jälkeen vieläkin lähempänä täysosumaa, joten matkahuollolla tänne, kiitos!

Fender Precision vm. 1973
Fender Precision vm. 1973

Hyvä kauppa siitä tulikin. Soitin on painava kuin raudasta valettu, mutta sointi on kyllä juuri sellainen vuosien varrella täysin auenneen puun sointi, ettei ole kahta sanaa. Täysin alkuperäinen soitin ei ole: ne perinteiset ”tuhkakupit” ovat perinteisesti kadonneet matkan varrelle, samoin peukkutuki. Pleksi on niin ikään myöhempää tuotantoa, tosin jo vuodelta 1981 sekin. Saahan tuon toki ”alkuperäistettyä” netin avulla vuosikertaosia etsimällä, mutta toistaiseksi en näe siihen tarvetta, kyseessä on kuitenkin ensisijaisesti ”vain” hyvä työkalu. Jonkun verran sitä monien arvostamaa ajan patinaa soittimessa on, mutta ei mitenkään kovin paljon ikäisekseen.

Koska soittohuoneeseen on jollain keinolla tilaakin raivattava, lähti ”nostalgiabasso” Fender Precision Lyte kiertoon. Soitin tykkää, että sillä soitetaan, joten parempi että kyseinen yksilö meni ahkeraan soittokäyttöön oppilaalleni. Ja näenhän minä sitä kuitenkin viikottain. 🙂