Soitinkalustoa on vuosien varrella kertynyt ihan mukava määrä, mutta entistä opettajaani Tolosen Timoa lainatakseni ”bassoja ei käytännössä voi olla koskaan liikaa”. Toisin sanoen, eihän sitä koskaan voi tietää, mistä seuraava basso tupsahtaa…
Klikkaamalla kuvaa näet soittimen isommassa kuvassa!
JAK-jazzbass
Jussi Ala-Kuha rakensi tämän minulle keväällä 2004, josta lähtien se onkin ollut erittäin kovassa käytössä nähden matkan varrella niin teitä kuin studioitakin. Bassossa on Precision-tyyppinen kaula, joka soveltuu minulle isokätiselle soittajalle mitä parhaiten. Mikit BassLines. Kataja Guitarsin Ari Kataja päivitti vuonna 2017 elektroniikan aktiivi/passiiviksi. Käytän tätä tasaisen ja muhkean soundinsa vuoksi erittäin paljon studiossa nykyisin.
JAK, 5-kielinen
Viisikielinen aktiivibasso, edessä jazzbassomikki, takana humbucker, molemmat EMG-merkkisiä. Muuta vanhaa Precision-tyyppistä tässä ei oikeastaan olekaan kuin muodot, joihin ihastuin. Väritys on sama kuin jazzbassossa, eli tuo kolmivärimaalaus. Ala-Kuha teki tämän minulle kesällä 2006.
JAK, nauhaton 5-kielinen
Entisen opettajani Ape Anttilan vanha soitin, valmistunut vuosituhannen taitteessa. Tämäkin on ehtinyt jo minunkin toimestani soida useilla levyraidoilla, keikkakäytössä se on luonnollisesti ollut vähemmän kuin nuo perusbassoni.
Fender Precision
Vuoden 1973 Presari saapui taloon yhtä yllättäen kuin kevät vuonna 2014. Mielenkiintoisen historian omaava soitin tuli entiseltä opettajaltani Ape Anttilalta todellisena heräteostoksena – joskaan ei harmita yhtään! Tämä basso on ollut mm. Sarcofagus -yhtyeen käytössä, joka Suomen ensimmäiseksi hevibändiksikin mainittu kokoonpano. Soitin ei ole alkuperäinen, mutta työkaluksihan tämä tulikin hankittua. Hienosti soiva ”tonnikeiju”, painoa nimittäin ihan pikkuisen liikaa esimerkiksi tanssikeikalle… 🙂
Fender Jazz Bass
Yksi hyvä kokemus vintagebassoista johtaa toiseen! Precisionin hankinnan jälkeen alkoi olla itsestään selvää, että se saisi aikanaan seurakseen myös jazzbasson. Sopivan yksilön sattuessa kohdalle, kauppa tapahtuikin lopulta aika nopeasti. Edellisellä omistajalla 40 vuotta ollut vuosimallin 1971 soitin on alkuperäinen puuttuvaa etutuhkakuppia lukuunottamatta. Soitin on hienosoundinen, upeasti soiva ja helpposoittoinen, eikä jazzbasson kapea kaulakaan haittaa, kun vastaavasti paksuutta on juuri sopivasti!
Aria SWB -sähkökontrabasso
Eli ns. ”tikkubasso”. Kätevä keikkakaveri, ei vie tilaa eikä ole niin arka säänvaihteluille ja roudauksissa tuleville kolhuille kuin aito kontrabasso. Soundi on mielestäni niin lähellä kontrabassoa, kuin se vain tällaisessa kaikukopattomassa soittimessa voi olla.
Vahvistin
Keväällä 2022 siirryin Aguilar Tone Hammer 500 -nupin käyttäjäksi. Sillä ajetaan yhtä tai kahta Aguilar SL112 -kaappia tarpeen mukaan. Erittäin pieni, kevyt ja tykki setti, jonka soundi on hunajaa korville! Nämä kulkevat luonnollisesti itse tekemissäni flight caseissa.