Hyvää alkanutta vuotta 2014!

Vuosi on taas vaihtunut. Mistähän sitä lähtisi purkamaan mennyttä vuotta 2013?

No jos vaikka keikkahommista ensin aloittaisin. Onni on olla freelancer.  Keikkamäärä ei viime vuonna yltänyt aivan sinne totuttuihin lukemiin, joskaan ei nyt aivan mahdottomasti keskiarvosta jäätykään. Toisaalta monipuolista keikkatarjontaa pääsi kokemaan. Kesän puolivakituinen veto oli Trio Pohjalta -niminen kokoonpano, jossa tuurasin aina tarpeen vaatiessa. Meininki oli kerrassaan riemastuttavaa: vanhaa iskelmämusiikkia akustisesti rocktatsilla. Jaa että mitenkäkö? Noh, käykää ihmeessä tsekkaamassa tilaisuuden tullen! Muita keikkoja tein mm. viehettävän Maria Tyysterin taustalla, Räsäsen Erkin kera sekä jokusen myös Teemu Harjukarin & Taivaanrannanmaalareiden sekä Susanna Heikki & Karavaanin matkassa.

Studiossa käväisin pariin otteeseen. Erkki Räsänen teki jopa Tätä Suomi tanssii -listalle nousseen CD-sinkun Hääpäivän muisto / Laulua rakkauden mainingit soittaa. Molemmat kappaleet ovat savonlinnalaisen Voitto Torpakon käsialaa. Lisää ”Voten”  musiikkia on odotettavissa alkuvuodesta, sillä toisenkin CD-sinkun pohjat kävimme äänittämässä. Majatuli-kokonpanon kanssa puuhastelimme täällä minun kotipajassani. Veljet rakkaimmat –niminen biisi julkaistaneen lähinnä nettikuunteluun.

Soittokalustoa tuli ja meni hämmentävän paljon. MusicMan Stingrayn hankinnasta täällä jo turisinkin, mutta yksi täydellinen heräteostoskin tuli tehtyä: vuoden 1989 Fender Precision Lyte -basso tuli hommattua vaan sen vuoksi, että olen sellaisen vuosina 1990-94 omistanut. Se oli ensimmäinen ammattisoittimeni. On toki sanottava, ettei kyseessä ole ”oikea” Presari sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan erittäin kevyt ja pieni, lähinnä jazzaria ulkomuodoltaan muistuttava Japanissa valmistettu soitin. Silti oikeinkin miellyttävä soitin ja käypänen opetushommiin. Tuskin maltan enää keikoille viedä, sillä kyseessä on jonkinlainen harvinaisuus, vaikkakaan ei mikään keräilykohde. Laitan kuvan myöhemmin – se on kuitenkin aika kaunis soitin. Sähkökontra ehti soitinvalikoimaani alkuvuodesta ja onkin osoittautunut mainioksi laitteeksi. Sanoisin, että soundi on niin lähelle kontramainen, kun se tuossa hintaluokassa ilman kaikukoppaa vaan voi olla. Paljon sitä tuli myös vuoden mittaan keikoilla kuljetettua. Eli jatkossa kun kysyt minua keikalle, niin muistappa mainita tuo sähkökontra, jos musiikin tyyli sellaista soundia vaatii.