Keikkakesä on kallistumassa loppuaan kohti. Yllättävän vilkas siitä lopulta tulikin, vaikka vielä toukokuussa näytti hiljaiselta. Nykyisin keikat tulla tupsahtavat kalenteriin paljon lyhyemmällä varoitusajalla kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Myös matkat tuntuvat pidentyneen menneistä vuosista reippaasti, sillä montaa alta 300 kilometrin reissua ei kesään ole mahtunut, pisimmillään ollaan ajeltu yli 1200 km! Mutta enhän minä niitä kilometrejä silti laske, keikkailu on edelleen 27 vuoden jälkeen hauskanpitoa, varsinkin kun saa soittaa hyvissä bändeissä mukavien tyyppien kanssa. Uusia muusikkotuttavuuksiakin matkan varrelle on mahtunut mm. Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalareiden, Jaska Mäkynen & Nelostien sekä Terhi Matikainen & Amorion riveissä.
Syksyä kohti mennään vahvasti. Ensi viikolla alkaa jälleen työt Keski-Karjalan musiikkiopistossa sekä Joensuun konservatoriolla. Toivottavasti voin jakaa taas menestyksellä oppia ja kokemuksiani näille tulevaisuuden toivoille, ehkä myös pienen tiedonmurun kuluneesta kesästä!
Syksyn myötä keikkakalenteriin tulee luonnollista väljyyttä. Sitä voi täyttää mielellään tarjoamalla edelleenkin tuurauksia, lähden mielelläni jos kellä tarve vaatii.
Hyvää alkavaa vuodenaikaa kaikille!