Katsaus vuoteen 2014

Niin se on tämäkin vuosi paketissa. Paljon tapahtui uutta ja mielenkiintoista, joten kummakos tuo, jos vuosi tuntui etenevän melkoisen nopeasti. Mistähän sitä menneen purkamisen oikein aloittaisi? No, ehkä keikoista.

Kulunut vuosi oli keikkojen suhteen hiljaisin pitkiin aikoihin. Esimerkiksi Tohtori Columbia -kokoonpanomme oli telakalla koko kuluneen vuoden. Taloudellinen suhdanne on syönyt ison osan keikkatilaisuuksista, mikä tietenkin on erittäin valitettavaa. Myöskin aiemmin hyvin työllistäneen tanssimusiikin saralla ollaan jonkinlaisella vedenjakajalla: keikkapaikkojen vähentyessä myös tuuraavan freelancermuusikon työtilaisuudet vähenivät merkittävästi. Toisaalta asiaa voi paikata suuntaamalla aktiivisuuttaan toisenlaisiin projekteihin. Omalla kohdallani uusia juttuja ovat olleet eri genrejen kokoonpanot. Kantria aloin soittamaan Kantriseireenit-bändissä, folkpoppia Metakka-nimisessä kokoonpanossa. Lisäksi olemme tehneet syksyn mittaan ohjelmistoa kasaan Hennariikka Syvänteen kanssa.

Ja niitä keikkoja… Yhteistyökumppaneinani kuluneena vuotena olivat vanhat mm. tutut Marko Tuovinen, Trio Pohjalta, Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit sekä Öiset Kulkijat. Uudempana tuttavuutena Sari Kaasinen & Otawa. Tosin Sarin kanssa joskus vuosia aiemmin yhden levyn verran on yhteistyötä tehtykin.

Jotain studiohommiakin vuoteen mahtui, Marko Tuovisen single Mustarastas sekä yksi vielä ilmestymätön pitkäsoitto, josta huuleni ovat vielä toistaiseksi sinetöidyt.

Opetustyössä tapahtui tälle syksylle isoja muutoksia. Pitkäaikainen haaveeni toteutui toistaiseksi, kun sain ainakin kuluvaksi lukuvuodeksi Joensuun konservatorion ammattiopiskelijoiden basistit opetettavakseni. Lisäksi ohjasin tanssimusiikkiworkshopjakson ja edelleen ohjaan pienyhtyeitä sekä opetan teoriaa AMP-ryhmässä. Opetuksen painopiste siirtyi hieman enemmän päiväpainotteiseksi ja on nyt konservatorion ja Keski-Karjalan musiikkiopiston kanssa tuntien suhteen lähes fifty-fifty.

Soitinhankintoihin kuului tänä vuonna vuoden 1973 Fender Precision. Ei ihan alkuperäinen, mutta erittäin hyvä käyttötyökalu kuitenkin. En ole oikein koskaan uskonut tuohon vintage-hypetykseen, mutta pakko se on nyt uskoa, että yli 40 vuotta saa soittimen soimaan ihan eri tavalla kuin mihin uusi soitin pystyy. Ja sen verran tuo hankinta vaikutti, että nyt on vanha Fender Jazz Bass hakusessa…

Nyt vietän rauhallisen joulun. Kerään voimia vuoden 2015 haasteita varten. Kiitän kaikkia nöyrimmin yhteistyöstä ja toivotan hyvää alkavaa uutta vuotta!